Meidän kuulumisia

Moikka!

Teki mieli tulla kirjottelemaan tänne vähän mun ja Unskin kuulumisia. Ei pelkästään sen takia että tahtoisin niitä jakaa muille, vaan myös ihan omien ajatuksieni purkamiseksi ja niiden tallentamiseksi. Tahdon joskus myöhemmin elämässäni palata mun blogiin ja selata vanhoja blogitekstejä, se on aina yhtä hauskaa ja mielenkiintoista!

Talvi tuli ja talvi meni, olen todella todella onnellinen että kesä on vihdoin ovella. En oo yhtään talvi-ihmisiä, saatikaan talvi-ratsastajia, kun tallilla ei ole maneesia mihin piiloutua kylmältä tai sateelta. Valitettavan harvoin päästiin käymään Unskin kanssa maneesilla. Ekan kerran oikeasti tammi-helmikuussa, kun vein Unskin Metsäkylään viikonlopuksi ollessani siellä töissä. Silloin päästiin monen kuukauden tauon jälkeen hyppäämään, ja voi että miten Unski (ja minäkin) oli innoissaan! Muutenkin huomasi, miten hyvä pohja vaikutti menoon, ja teki työstämisestä paljon mukavampaa. Kentällä kun oli harvoin niin hyvää pohjaa, missä ei olisi tarvinnut edes vähän varoa liukkautta, kovuutta tai tilsoja.




Talven aikana puuhastelimme ihan normijuttuja, ja maastoiltiin aika paljon – ainakin enemmän kuin ennen. Pellollakin menin muutamia kertoja ja välillä päästeltiin ihan kunnolla, se oli Unskista aina vähän jännää!
Yksin Unski on vielä aika epävarma maastossa, enkä itsekään tykkää lähteä yksin maastoon, varsinkaan jos tiedän ettei hevonen ole varmimmasta päästä. Se osaa lietsoa itselleen sellaisen stressitilan välillä päälle, että sitä on vaikea enää palauttaa maan pinnalle. Hirveä kiire joka paikkaan (varsinkin kotiin), mutta toisaalta kun jänskättää niin meno on tosi töksähtelevää. Onneksi kaverin kanssa sujuu yleensä hyvin!


Talven aikana ollaan kasvatettu luottamusta ihan hurjasti puolin ja toisin. Meno on aivan erilaista mitä vielä vuosi, tai edes puoli vuotta sitten. Hyvä konkreettinen esimerkki on se, että nykyään voin ottaa Unskin selässä takin päältäni pois. Aiemmin tämä ei olisi tullut kuuloonkaan, vaan hevonen olisi aikapäiviä sitten lähtenyt altani kun edes ajattelin jotain sellaista. Spurtteja ei tule enää juuri koskaan, ellei muutamaa kevät- tai hyvänmielen-spurttia (jopa pukkia !! ) lasketa mukaan. Muuten hän on osannut käyttäytyä oikein hyvin!
Seuraava missio olisi saada yhteistyö pelittämään muidenkin kanssa selästä käsin. Siellä ei ole ollut muita kuin minä puoleentoista vuoteen... Nyt olen ajatellut istuttaa estevalmentajamme sinne selkään, ja katsoa miten stressiherkkä hevoseni reagoi, ja tuleeko niitä kuuluisia spurtteja edelleen. Unskilla on kumma tapa jäädä aina sen jälkeen sellaiseen omaan kuplaansa mitä on vaikea puhkaista. Ikäänkuin se olisi koko ajan lähdössä uudestaan. Onneksi se on saatu meidän yhteistyöstä kitkettyä hyvin pois!

tän puron ylitys on aina yhtä hurja!

Talven aikana kävimme vielä maneesilla pariin otteeseen, toinen sujui kouluvalmennuksen ja toinen estevalmennuksen parissa. Sitten alkoikin jo kenttä sulaa, ja päästiin vihdoin ja viimein kotikentälle treenaamaan!








Siitä lähtikin kunnon treenaaminen käyntiin, ja pian oli jo kauden ensimmäiset estekisat kiikarissa. Osallistuin Alvan tallin 1-tason kilpailuihin 23.4. hyppäämään 80 cm. Vauhtia riitti etenkin nelosesteelle asti, jonka jälkeen loppurata meni sitten vähän rauhallisemmin ja tosi sujuvasti! Arvostelussa kaikki puhtaan radan saaneet palkittiin, joten ruusukehan sieltä sitten lähti kotiinviemiseksi.
Seuraavat kisat on 7.5. sunnuntaina, jossa mennään myös 80 cm.

Tämän kisakauden tavoitteeksi olen ottanut starttaamisen estepuolella ainakin 90 cm, ja jos sekin sujuu leikiten, niin ehkä jopa metrissä kauden loppupuolella. Koulupuolella aion käydä myös muutamat kisat vähintään HeB tasolla.




Jos jotakuta kiinnostaa vielä mun omat kuulumiset, niin tällä hetkellä luen pääsykokeisiin (tosin nolla motivaatiolla näin ylioppilaskirjoitusten jälkeen), ja olen hakenut Turun yliopistoon lukemaan logopediaa. Vaikka en yleensä tahdo olla pessimistinen, niin tämän suhteen joudun kyllä toteamaan olevani aika varma siitä, etten pääse vielä sisälle. Lukumotivaatio on nollassa, kun koko kevään piti panostaa vielä lukioon ja kirjoituksiin. Mua ei oikeasti edes haittaa mahdollinen välivuosi, sillä aion hakea sitten ensi vuonna uudelleen täydellä teholla. Välivuodeksi keksin kyllä suunnitelmia jos jonkinlaisia! Kesätöihin pääsin Turun Stockmannille, joten kesäksikin riittää tekemistä tallin sekä kavereiden lisäksi.
Kesäkuun ensimmäisenä lauantaina juhlitaan mun ylppäreitä, aika mieletön fiilis!

Palaillaan ehkä taas joskus kun jaksan tulla kirjottelemaan meidän kuulumisia :) Ihanaa kesää kaikille!! Loppuun vielä lyhykäinen video meistä <3

Kuulumisia: Oma hevonen?

Mun bloggaaminen päättyikin näköjään kuin seinään...
Ajattelin kuitenkin tulla kertomaan meidän kuulumisia tänne, jos jotakuta kiinnostaa:

Tän vajaan vuoden aikana olen ratsastanut todella säännöllisesti Unskin kanssa. Keväällä en käynyt ihan niin usein tallilla, kuin kesästä eteenpäin. Lähdin kaverini kanssa reissaamaan ympäri Eurooppaa kesäloman kahdeksi ensimmäiseksi viikoksi, ja Suomeen palattuani ryhdistäydyin oikein toden teolla Unskin suhteen. Aikaisemmin olin käynyt ratsastamassa sillä ehkä kerran tai kaksi viikossa, nyt kävin parhaillaan jopa kuusi kertaa viikossa. Yleensä kuitenkin noin 4-5 kertaa viikon aikana, ettei ihan liiottelemiseksi mene... Unskia ei ratsastanut enää ketään muu kuin minä. Rupesin tuumasta toimeen ja loin monelle viikolle jopa treenikalenterin (jota noudatettiin vähän niin ja näin). Aioin saada Unskin kisakuntoon syksyn kisoja varten!
Ja niin minä myös tein.

Treenasin noin kerran viikossa esteitä, ja puomeja/kavaletteja jonain muuna päivänä. Viikkoon pyrin sisällyttämään myös kunnon koulutreenin, ja muina päivinä sileäntyöskentelyä tai maastoilua tilaisuuden tullen - yksin en vielä kovin pitkälle maastoon lähtenyt. Kunto oli aika surkea (molemmilla), ja sitä pyrittiin myös kasvattamaan. Se olisi tosin vaatinut enemmän pidempiä treenejä ja pitkiä maastoreissuja, joita ei kovin kamalasti kertynyt. Silti Unskin kunto koheni mukavasti, ja päätin ilmoittautua ensimmäisiin ulkopuolisiin kisoihimme, seurakoulukisoihin Trollen tallille. Aloitin tietysti Helppo C:stä, ja treenasin pitkään ennen kisoja. Aikaisemmin olin osallistunut Unskilla vain Metsäkylän estemerkkisuorituksiin, joten mua vähäsen jännitti miten se käyttäytyy mun kanssa uudessa ympäristössä. Unski kuitenkin yllätti mut todella positiivisesti, ja käyttäytyi kisapaikalla niin maasta kuin selästä käsin kuin vanha konkari! Oli jopa rauhallisempi ja parempi ratsastaa kuin kotonaan. Radasta saimme huippuprosentit, 69,...%, jolla sijoituimme kolmannelle sijalle 22 muun ratsukon joukosta! Aika mukava kisauran aloitus mielestäni. Unski on aikaisemmin käynyt ratsuttajan kanssa parissa kisoissa nuorempana (nythän Unski on siis seitsemän vuotias), ja lisäksi matkustanut kuitenkin suhteellisen paljon paikasta toiseen, vaikka onkin varsasta asti asunut virallisesti Metsäkylässä. Olin niin superylpeä siitä, ja ilmoittauduin lähes heti seuraaviin kisoihin!

Välissä kävimme mettiksen estemerkkisuorituksissa hyppäämässä 80 cm, joka sujui viimeisen esteen kieltoa lukuunottamatta hyvin. Seuraavana viikonloppuna siitä lähdimme Artukaisiin hyppäämään 70cm, jossa kaikki puhtaan radan ratsastaneet saivat ruusukkeen. Rata oli vain 8 esteen pituinen, eli ihan sopiva meidän kuntoon nähden. Puhdas ratahan sieltä tuli, ja taas ylpeänä että iloisena suunnattiin ruusuke kainalossa kotiin!
Lisäksi osallistuttiin vielä Metsäkylässä koulumerkkisuorituksiin, josta ratsastin B:n radan joka sisälsi mielestäni aika haastavia asioita, kuten pohkeenväistö uralla käynnissä sekä laukassa temponlisäystä. Saimme ihan älyttömän hyvät prosentit, yli 70 % (en muista tarkkaa määrää), vaikka omasta mielestä Unski ei ollut ollenkaan parhaimmillaan, eikä kuunnellut pohjetta oikein missään tilanteessa.
Vielä lokakuun loppupuolella osallistuttiin Rusko ry:n järjestämiin estekilpailuihin Ruskolla. Teemana oli halloween ja itse olin pukeutunut Peppi Pitkätossuksi. Hyppäsin 80 cm luokassa, jossa harmittavaisesti tuli yksi tiputus kuskin mokailuista. Kuski mokaili vielä vähän lisää ja unohti seuraavan esteen, mutta perusradan loppuun päästiin!

Unski ei vielä osaa oikein säästellä itseään, ja ottaa niin paljon varman päälle että katsojiakin nauratti... :D

Talven lähestyessä aloimme miettimään jos Unski saataisiin meitä lähemmäs tallille. Tosiasia oli, että meillä oli yli 40 km matkaa Metsäkylään, ja koulun lisäksi tallilla käymiseen meni lähes koko loppu päivä. Lisäksi talven tullen tunnit siirtyvät maneesiin, ja kenttää ei pahemmin pidetä kunnossa, kun siellä ei kerran ratsasteta. Tunnit alkaa yleensä juuri siihen aikaan kun koulultani ehtisin tallille, ja päättyvät vasta kahdeksalta. Siinä ei olisi ollut mitään järkeä, ja ehkä innostuksenikin olisi voinut kärsiä.
Pohdittiin asiaa hetki, ja keskusteltiin kauan eri vaihtoehdoista. Lopulta päätettiin ostaa Unski mulle, ja se muuttikin uuteen ihanaan kotiin tähän ihan meidän lähelle 17 hevosen yksityistallille. Ihanaa, mulla oli taas oma hevonen <3 (pakko todeta että en olisi ikinä uskonut että mun seuraava hevonen tulisi olemaan SUOKKI, mutta näin on ilmeisesti päässyt käymään..)
Tallilla ei ole maneesia, mutta meidän lähellä olevilla talleilla ei ole millään. Sen sijaan kenttä pidetään hyvässä kunnossa, ja hevosten hoito on todella hyvää ja ammattitaitoista! Karsinapaikat onkin usein täynnä, ja kun jokin vapautuu niin yleensä siellä on jo joku tulossa tilalle. Meillä kävi todella hyvä tuuri, sillä kyseltiin karsinapaikkaa juuri oikeaan aikaan! Talli on siis Trollen talli, sama talli missä oli ne meidän ensimmäiset koulukilpailut.
Unski muutti sinne marraskuun ensimmäisenä päivänä, eli siellä olemme olleet nyt kaksi viikkoa. Ollaan molemmat sopeuduttu hyvin uuteen paikkaan, ja saatu lämmin vastaanotto. Tarkoituksena olisi käydä maneesilla ratsastamassa niin usein kuin mahdollista, eli meidän tapauksessa noin kerran kahdessa viikossa. Onneksi siellä on muitakin ahkeria ja ahkerampia treenaajia kuin me, eli seuraa löytyy aika varmasti! 

Vaikka meillä on tietenkin paljon harjoiteltavaa ja opittavaa, ollaan me päästy mielestäni jo tosi hyvin alkuun. Odotan innolla mitä tuleman pitää, sekä seuraavaa kisakautta!
Alla on video pari päivää sitten kuvatuista ratsasteluista. Meidän suurin tavoite on tällä hetkellä saada Unski ylös edestä ja työskentelemään takajaloillaan. Kun katsoo meidän vanhoja videoita, näkee kehityksen kyllä selvästi lähestulkoon ratsastuksen joka osa-alueella. 

Kuulumisia

Blogi vaipui taas hetkeksi hiljaisuuteen ihan tahtomattani... Mulla ei oo yksinkertaisesti ollu aikaa, sen suurempaa aihetta tai materiaalia postata mistään. Unskia ratsastelen edelleen 2-4 kertaa viikossa, ja meillä sujuu kyllä kerta kerralta paremmin!
Viime viikolla otin Ninan kehotuksesta kokeiluun remonttiturpahihnan, joka tosin oli inan liian pieni Unskille. Siltikin se toimi sen kanssa todella hyvin, en olisi uskonut edes huomaavani muutosta, mutta allani oli ihan eri hevonen kuin aiemmin! Se kantoi itsensä paremmin, ja oli muutenkin aktiivisemman oloinen ja mukavampi työstää. Laukkakin pyöri paljon paremmin, se jopa hakeutui rennoksi muotoon ajoittain, joka on ihan uutta laukassa. Ajattelin että se voisi johtua vain hyvästä päivästä, mutta samanlainen meno on jatkunut nyt jo viikon. Unskin toinen ratsastajakin oli huomannut positiivista vaikutusta, joten hankimme Unskille varmaankin sopivan kokoisen remppaturpiksen asap! :)

vanhempi kuva musta ja Unskista edellis kesältä

Lauantaina meillä oli estetunti pitkästä aikaa, treenasimme kavaleteilla pääosin laukanvaihtoja. Sunnuntaina olin jo aikaisin tallilla äitini kanssa, ajatuksena oli lähteä maastoilemaan ihanassa auringonpaisteessa! Ai että miten mä nautin tollasesta ilmasta, etenkin kun sitä pääsee oikeasti hyödyntämään! Unskikin oli erittäin tyytyväisen oloinen. Jopa niin tyytyväisen, että oli ihan superhyvä ratsastaa maastolenkin jälkeen maneesissa. Sen päivän talleiluista jäi kyllä kaikinpuolin hyvä mieli!

Puhuimme Mian (ratsastuksenopettaja ja Unskin toinen ratsastaja) kanssa tulevasta kisakaudesta, ja jos kaikki menee hyvin niin voisin Unskilla ruveta käymään kisoissa. Tämä ruunahan tarvitsee nyt vaan paljon treeniä ja kokemusta, eli pienestä lähdetään. Mutta silti, odotan innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Blogi ei varmaan tästä hirveästi enää aktivoidu, katsotaan josko saisin jossain vaiheessa lisää puhtia tänne kirjoitella. Siihen saakka postauksia tulee silloin tällöin :)

Loppuun vielä vähän vanhempi video, missä siis ei ole vielä remonttiturpista käytössä. Kuskikin vaan könöttelee kyydissä miten sattuu...

Talven ensimmäinen hankitreeni

Vihdoin ja viimein satoi tänne etelä-suomeenkin kunnolla lunta! Ja hevostelun kannalta vielä ihanempaa on, että lumi on pakkaslunta, eli tilsoja ei kerry ollenkaan niin helposti.

Ihastelin mielessäni viikonloppuna monia kertoja, kuinka kaunis ilma oli. Olin sekä lauantain että sunnuntain tallilla töissä, flunssastani huolimatta. Molempina päivinä paistoi aurinko, oli suunnilleen 8 astetta pakkasta, ja satoi vähäsen lunta. Niin tajuttoman kaunis näky, kun puiden oksat ovat täynnä lunta, ja aurinko heijastaa puhtaanvalkoisesta lumesta lisää valoa elämään. Oli oikeastaan ihan kiva tehdä töitäkin tallilla, sai ainakin hyvän syyn ulkoilla!
Toki pakkanen ja lumi omalla tavallaan vaikeuttivat työntekoa. Sähkö ei kiertänyt kunnolla tarhojen langoissa, joten tarhajärjestelyitä piti vähän miettiä uusiksi niin että kaikki hevoset pysyisivät lankojen tai aitojen sisäpuolella. Kolme varsatammaa ovat aikaisemmin olleet langoin aidatulla isolla alueella jota käytetään kesäisin laitumena. Aitauksen tolpat olivat sellaista materiaalia, etteivät ne kestäneet kunnon pakkasia. Pari tolppaa oli mennyt rikki, ja pari varsaa juoksenteli vapaina metsissä vapaudesta suorastaan riemuiten...

Lauantaina haaveilin ehtiväni töiden jälkeen vielä ihanaan auringonpaisteeseen pellolle, mutta töiden loputtua aurinko olikin mennyt pilveen. Niin tyypillistä tuuria mulle. Menin Unskin kanssa ensin maneesissa pikaiset verryttelyt joka askellajissa, ja sitten siirryin lumiselle pellolle ratsastamaan. Jo maneesissa Unskilla tuntui olevan energiaa, mutta onneksi se ei purkanut sitä pellolla pönttöilyyn! Hän oli oikein mallikkaasti, vaikkakin kaipuu tallille päin oli kyllä selvää. Pian se alkoi muutenkin väsymään lumessa tarpomiseen, vaikkei lumikerros mikään kovin paksu ollutkaan.
Enpä muista, koska viimeksi olisin lumisella pellolla ratsastellut... No, oli kyllä mukavaa taas pitkästä aikaa!

pahoittelen maneesilaatua!

simmut kiinni!

Harmikseni muistikortista loppui tila ensimmäisten laukkojen jälkeen, ja kuvaajan piti muutenkin poistua paikalta. Ensi kerralla sitten!


Sunnuntaina ratsastelin kiireessä noin 45 minuttia, keskittyen lähinnä siihen että U rentoutuisi. Selkäännousussa oli taas vähän vaikeuksia, kun polle ei millään halunnut pysyä paikallaan. Tää ongelma on jo ollut pidemmän aikaa, välillä selkään pääsee heti nousemaan, välillä joutuu keskustelemaan siitä useamman minuutin. Tällä kertaa meni useampi minuutti, ennen kuin ruuna antoi mun nousta selkään. Alusta asti Unski oli aikalailla jännittynyt ja löysi millon mistäkin kulmasta jotain mörköjä. Se tuppasi myös juoksemaan alta pois pidätteitä vastaan, joten otin paljon hidastempoista harjoitusravi treeniä. Työn tuloksena tahti rupesi olemaan hyvää ja rennompaa.
Ennen laukkoja huomasin kellon olevan jo liikaa. Mun pitäisi puolessa tunnissa vielä antaa hevosille päiväheinät, lakaista tallin käytävät, huolehtia loputkin hevoset sisälle ja pakata tavarani valmiiksi lähtöön. Otin vain yhdet pätkät laukkaa molempiin suuntiin, ja nopeat loppuverryttelyt. Ilokseni väliheinät oli jo jaettu ja hevoset otettu sisälle. Pääsin siis ajoissa kyytiini takaisin kotiin.

Minun vuoteni 2015

2015 oli ratsastuksen osalta aikaisia vuosia hiljaisempi. Minulla saattoi olla useampien viikkojen ajan taukoa ratsastuksesta, tai ylipäätään hevosista. Kunnon vieroitusta tällaiselle hevosihmiselle...

Idalla kävin enää vaan alkuvuodesta, jonka jälkeen Bagira muutti sinne väliaikaisesti meille ylläpitoon Metsäkylän remontin vuoksi. Bagi ei siellä ehtinyt olemaan kuin pari kuukautta, jonka aikana sillä ilmeni jalkaongelmia. Sen kanssa ei siis päästy jatkamaan sen pidemmälle. Pidin hetken taukoa ratsastuksesta, kunnes loppukeväästä aloin käymään toisen tätini tallilla ratsastamassa kaunista puoliveristä, Lazua. Se oli vähän aikaa sitten kotiutunut ratsutuksesta, ja kaipasi omaa liikuttajaa. Kävin siellä korkeintaan muutamia kertoja viikossa, välillä taas en päässyt käymään viikolla ollenkaan. Pääsin kätevästi tallille suoraan kesätöistä, sillä työpaikkani oli vain parinsadan metrin päässä tallista.

Loppukesällä töiden loppuessa kävin vielä muutaman kerran sitä ratsastamassa, kunnes taas ratsastukseen tuli pidempi tauko. Olin hakenut kauan itselleni uutta vuokrahevosta, mutta aina jokin meni mönkään. Joko hevonen oli liian kaukana, sillä piti olla täysi-ikäinen vuokraaja, vuokra oli liian kallis tai kokeilukertaa ei saatu sovittua. Aina oli jotakin pielessä, ja se sai minut välillä todella epätoivoiseksi.

Pojuakin käytiin tänä vuonna vain pari kertaa moikkaamassa... Pitäisi taas pian mennä!

Syksyllä kävin muutaman kerran ratsastamassa Unskia mettiksessä, joka ei enää soveltunut tuntilaisten käytöön. Metsäkylän opettaja ratsasti sitä minun lisäkseni. Sille tielle jäin loppuvuodeksi. Unskin kanssa pääsin pitkästä aikaa hyppäämään enemmän, sitä olin odottanut koko vuoden! Ollaan käyty yhdessä myös Elmo Jankarin valmennuksessa, johon osallistuin myös alkuvuodesta Helmin kanssa. Aikaisemmin sinä vuonna en päässyt paljon kenelläkään hyppelemään. Unskista on muutenkin tullut minulle tärkeä kaveri, kaikin puolin <3

Pistin vuosikooste-videolle myös vähän muita tapahtumia mitä vuoden aikana on tapahtunut, ja mistä olin ottanut julkaisukelpoisia videoita. (Taisin innostua vähän liikaa noiden weekend festival videoiden kanssa... :D)